KIRJAILIJOITA

Somettomia päiviä: 57
Kaverikohtaamisia tänään: 3
Päivän palaute: Kirjatrailereitani kehutaan asiantuntijaporukassa

_____

Skitsofreninen tutkija/kirjailija-elämäni kohtaa hetkiä, jolloin identiteetin muodostaminen on vaikeaa. Pahimmiksi ovat muodostuneet päivät, jolloin aamulla on ollut Helsingin kirjamessujen haastattelu messukeskusessa ja siitä 20 minuutin junamatkalla on pitänyt muuntua diagnostiikasta vastaavaksi tuotekehityspäälliköksi. Näiden kokemusten jälkeen olen päättänyt leikata skitsofrenian tapahtuvaksi edes erillisinä päivinä. Kun tiedossa on kirjallinen tapahtuma, otan sen kokonaan vapaaksi päivätyöstä. Tänään on sellainen päivä.

Kustantajan kesähuvilalla puhutaan koko päivä kirjoista. Kirjailijoita kiinnostaa, miten heidän kirjoittamansa kirja löytää lukijansa. Kustantaja antaa vastauksena yhtä jos toista ja kolmatta sekö neljättä some-kanavaa. Huomaan ärsyyntyväni. Miten tähän on tultu?

Päivään osallistuu vain lasten- ja nuortenkirjailijoita. Ensin yritän selittää itselleni, että tämän takia some on niin suuresti läsnä. Koska se on nuorten käyttämä kanava. Hetken päästä huomaan huijaavani itseäni. Olevani vain yksi aikuinen muiden läsnäolijoiden joukossa, jotka kaikki uskovat somen olevan nuorten juttu.

Kun minä kymmenen vuotta sitten julkaisin ensimmäisen nuortenromaanini, kuvittelin että vaikein kynnys kirjan elämänkaaressa on saada se kustannetuksi. Nyt tiedän, että tämä on vasta ensimmäinen kynnys kolmesta. Tämän jälkeen toisena kynnyksenä on saada kustannettu kirja myytäväksi kirjakauppoihin ja muille välittäjille. Kolmas ja todennäköisesti tärkein kynnys on kuitenkin, että joku löytää kirjan ja lukee sen. Tänä päivänä erityisesti nuorten suhteen, tämä on hyvin vaikeaa. Ihan yksinkertaisesti siksi, että tarjolla on niin paljon kaikenlaista, erilaisissa välineissä ja nopealla tahdilla. Kirja on hidas ja hiljainen tuote.

En sano, etteikö joku hyvinkin saata nähdä kirjan kustantajan some-feedissä. Suurin osa kuitenkaan ei. Useampi saattaa kiinnostua siitä, mikäli joku heidän seuraamansa puolijulkkis kehuu sitä somessa tai blogissaan. Mutta ehdottomasti suurin osa nuortenkirjoista löytää lukijansa koulun kautta, lukulistoilta jotka kirjasto tyypillisesti heille valmistaa. Ja mikäli nuori huomaa tykkäävänsä kirjasta, lukee moni hänen kavereistaan sen ystävänsä jälkeen. Mikään ei yhä edelleenkään ole yhtä tehokasta markkinointia kuin suusta suuhun kulkeva sanallinen kehuminen. Some jää auttamattomasti tässä kakkoseksi. Sille ei voi mitään.