...VIELÄ LISÄÄ KIRJEESTÄ

Somettomia päiviä: 53
Kaverikohtaamisia tänään: 0
Päivän palaute: Ei ole

_____

Herään aamulla puhelimeni pimpahdukseen. Heti perään tulee toinen. Näen punaista sekä WhatsApp ikonin että tekstiviestikentän päällä. Avaan ensin WA:n. Viesti on tyttäreni vanhalta joukkuekaverilta, jota en ole nähnyt useaan vuoteen. Siinä pahoitellaan, että hän on vahingossa lähettänyt minulle tekstiviestinä tärkeän koodin. Pyytää minua palauttamaan sen hänelle. Koodi on erittäin tärkeä. Viestin perässä on monia nuorille tyypillisiä liikuttavia hymiöitä. Avaan tekstiviestin ja siellä tosiaan on kuusinumeroinen koodi saman tytön puhelinnumerosta. Enempiä ajattelematta otan koodista kuvan ja palaan lähettämään sitä WhatsAppiin. Sitten alkaa päässä raksuttaa. Joku tässä ei ole kohdallaan. Luen viestin uudestaan. ”Lähettää” verbin aikamuoto on väärä. Viesti vaikuttaa google translatorilla käännetyltä, vaikkakin taidokkaalta sellaiselta. Se osuu myös taidokkaasti pehmeisiin kohtiini. Tyttäreeni, tämän entiseen harrastukseen ja ystävään. Hymiötkin on taidolla valittu. Tuntuu pahalta, kun deletoin viestin.

Vähän yli vuosi sitten minun sähköpostitilini kaapattiin. Käytän työpostini lisäksi henkilökohtaista tiliä, koska en halua työni sekoittuvan vapaa-aikaan. Jälkimmäiseen luen myös kirjallisen työni. Koska dosenttina minun on mahdollista käyttää yliopiston sähköpostia, olen pitänyt sen siirryttyäni akateemisesta maailmasta liikemaailman kentälle. No niihän siinä sitten kävi, että eräänä tiistaiaamuna saan yliopiston helpdeskistä sähköpostin, että mailiboksini on täynnä ja se pitää mennä tyhjentämään oheisen linkin kautta. Viesti on taidokas. Siihen on varastettu yliopiston helpdeskin ulkoasu. Lähettäjän sähköposti kuuluu oikeasti yliopiston IT:ssä työskentelevälle henkilölle. Minulla ei ole mitään syytä epäillä viestin aitoutta. Niinpä teen dramaattisesti väärin, kun klikkaan linkkiä. Tilini kaapataan ja nimissäni lähetetään yli miljoona sähköpostia. Vielä tänäänkin maksan roskapostin määrässä tuosta virheellisestä klikkauksesta.

Tänään jatkan pohdintaani siitä, kuinka haavoittuvainen on rakentamamme IT-kupla ja kuinka naiivisti ihmiset siihen uskovat. Jopa siinä määrin, että ovat heittäneet ystävyyssuhteensa internetverkoston hallittaviksi.

En halua heittäytyä detrimentalistiksi ja ennustaa, että tämä tietotekninen kupla puhkeaisi kokonaan. Mutta olen varma, että kupla tänä päivänä näyttäytyvässä muodossaan ei tule kyllä säilymään. Sen ei yksinkertaisesti ole mahdollista säilyä. Näinollen ei ollenkaan haittaisi, josko ihmiset avaisivat silmänsä ja miettisivät varasuunnitelmaa. Usein ihan niitä entisiä asioita. Ystäviä. Puhelinta. Kirjeitäkin.