KEKRIÄ

Somettomia päiviä: 119
Kaverikohtaamisia tänään: 0
Päivän palaute: Mies sanoo, että hiukseni näyttävät hyvältä

_____

Olen syntynyt päivänä, jota suomalaisessa kansanperinteessä kutsutaan sadonkorjuun juhlaksi eli kekriksi ja jona on tavattu myös juhlistaa keskuudestamme poistuneita. Vietän päivää miehen kanssa pohjoisessa, enkä täten voi viedä kynttilää isäni haudalle.

Isä asui 1950-luvulla Amerikassa, Philadelphian trendikkäässä kaupungissa. Kun hän sitten seuraavalla vuosikymmenellä sai tyttären lokakuun viimeisenä päivänä, Halloween tuli osaksi lapsuuteni syntymäpäiviä. Jo kauan ennen kuin tämä amerikkalainen juhlapäivä toi Suomeen kaupallisen Halloween-krääsän.

Niinä kymmenenä vuotena, kun kuuluin facebookin sosiaaliseen piiriin, inhosin siinä eniten syntymäpäivähöpinää. Satoja onnitteluja ihmisiltä, joita tuskin tunsin. Tyhjää heliseviä viestejä. Toinen toistaan kummallisempia emojeja. Tokikin hyväkäytöksisenä ihmisenä kiitin onnitteluista yhdellä yhteisellä postauksella, joka vuodesta toiseen toisti samaa teemaa. ”Mitäs ihmeen hyvää tässä vanhenemisessa oikein on?” Yhtä ainoaa kertaa en itse lähettänyt facebookin kautta syntymäpäiväonnitteluja.

Järkytyn, kun avaan puhelimen. LinkedIn on lähettänyt minulle useita syntymäpäiväonnitteluja puolitutuilta työtuttavuuksilta. En reagoi niihin mitenkään, mutta huomaan ärsyyntyväni. Kuvittelin tämän ainoan sosiaalisen median palvelun, joka minulla vielä on käynnissä, vaikkakin hiljaisena, olevan ammattimainen työpaikkaverkosto. Miten ihmeessä sinne on uinut tämänkaltainen typeryys? Päätän sulkea myös LinkedIn tilini. Tuskin tällaista keski-iän toisella puolen jököttävää rouvashenkilöä kukaan haluaa enää rekrytoida.

Oikeita onnitteluja tulee päivän aikana seitsemän, kolme soittoina ja neljä viestillä. Kaikista tulee erinomaisen mukava olo. Sellainen syvän merkityksellinen. Naputan takaisin kiitoksen, jota oikeasti tarkoitan.