Somettomia
päiviä: 109
Kaverikohtaamisia
tänään: 0
Päivän palaute:
En jaksa kehua ketään
_____
Saan kirjeen. Kuoressa on käsin kirjoitettu osoite ja kulmassa kaunis
postimerkki. Lähettäjän osoite kertoo kirjeen kulkeneen parisataa kilometriä.
Avaan kirjeen innokkaasti. Arvaan oikein, kuka sen on kirjoittanut.
Kun lähdin somesta, sain paljon kommentteja jäähyväispistaukseeni. Yksi
niistä kuului ”ruvetaanko kirjoittamaan kirjeitä?” Ei ollut kummallista, että
kysymys tuli kirjailijalta. Meillä kirjoittajilla kun monilla löytynee
historiasta kirjeenvaihtohistoriaa.
Kirjoittamishistoriasta huolimatta kirjailijakollegani aloittaa, ettei
hänen kotoaan löytynyt kirjepaperia. Keneltäpä enää löytyisi. No kirje on
raapustettu printteripaperille. Käyhän se niinkin. Seuraavaksi hän pyytää
anteeksi käsialaansa. Kun niin harvoin enää tulee mitään kirjoitetuksi käsin
kaunokirjoituksella. Minua ei haittaa. Päinvastoin. Kuinka ihanalta tuntuukaan
pitää kädessä oikeaa kirjettä ja lukea koukeroista analyysia kirjoittamisen
tunteista. Ne ovat niin tuttuja. Ja vaikeitakin. Tällaisia ajatuksia en koskaan
saanut somessa, vaikka kaveripiiristäni kolmasosa oli kirjoittavaa kansaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti