POISTUMINEN

Somettomia päiviä: 1
Kaverikohtaamisia tänään: 0
Päivän palaute: Kehun vakuutusvirkailijaa, joka hoitaa minulle korvauksen autoni kuljetuksesta pelkällä puhelinsoitolla

_____

Somesta poistuminen ei olisi onnistunut minulta teknisesti ilman tytärtäni. Vaikka olen töissä terveysteknologisessa yrityksessä, en ole tietoteknisessä osaamisessa sieltä näppärimmästä päästä. Erilaiset järjestelmät ovat nousseet niin määrässä kuin monimutkaisuudessaan tasolle, jota en haluakaan hallita. Sanon yleensä olevani tällaiseen aivan liian vanha. Lauseessa piilee vain puolitotuus. Toinen puoli liittyy systeemien epämiellyttävyyteen.

Omalta osaltani some on ollut yli yhdeksänkymmentäprosenttisesti facebookia. Sitä se on ollut kymmenen vuotta. Aikuisten tyttärien ja muutaman ystävän kehoituksesta loin myös Instagram-tilin jokunen vuosi sitten. Tein sen nuortenkirjailijan imagollani. Postauksia olen sinne laittanut vain muutaman. Sovelluksessa olen lähinnä kurkkinut muita, tyttäriä enimmäkseen. Twitteriin en ole liittynyt. Koska some on minulle ollut pääasiassa tekstin tuottamista, en millään olisi pystynyt saamaan sanottavaani140 merkkiin. LinkedInissä minulla on työprofiili, koska tein jo alkuunsa itselleni selväksi, että työasiat eivät kuulu facebookiin. Tästä huolimatta en ole avannut LinkedIniä kuin muutaman kerran vuodessa hyväksyäkseni massiivisen määrän yhteyspyyntöjä. Tämä tarkoittanee, että pidän työasiat mieluiten työpaikalla, jonne ne kyllä kuuluvatkin.

En koe tarpeelliseksi sulkea LinkedIn-tiliä, koska en sitä koskaan edes käytä ja voihan olla että työurani tulee tätä rekrytointi-kanavaa joskus vielä tarvitsemaan.

Instagramin sen sijaan käännän päältä nopeasti. Homma hoituu yllättävän helposti. Facebookin kanssa otan pienen aikalisän. Haluaan tililtäni talteen yhtä jos toista, ennen kuin pääsy takaisin kokonaan lakkaa. Pullautan ulos listat kavereistani, ryhmistä joihin olen kuulunut sekä kaikki omat postaukseni teksteineen ja valokuvineen. Teen myös jonkin verran tutkimustyötä. Listaan ylös paljon tykättyjä juttuja kuten myös vain minimaalisesti huomiota saaneita. Olenhan minä tutkija luonteeltani.

Kun lopetan tilin, systeemi kysyy minulta moneen otteeseen, olenko nyt ihan varma. Olenhan minä. Silti jossakin sisälläni värähtää kun painan kuvaketta ”yes”.

Facebook on kahdesta IT-jätistä se toinen toiminnassaan vastenmielinen. Toinen on Google. Näitä yhdistää liiketoimintamalli, joka on kaikessa raadollisuudessaan tarina hyvän muuttumisesta pahaksi. Molempien synty oli ideaalinen. Internetin, hakukoneiden ja sosiaalisen median tuli olla ihmisille ilmaista. Hieno ajatus, joka kuitenkin törmäsi kohta seinään. Mikäli nämä olivat ilmaisia, millä toiminta sitten rahoitettaisiin. No mainoksilla tietysti. Joista hyvin pian tulikin sitten ihmisen mielen manipulaattoreita. Näiden jättien lisäksi alalla on muitakin toimijoita, kuten Amazon, Microsoft ja Apple. Eivät nekään ole bisneksessään puhtaita, mutta koska heillä on nettitoimintojensa ohella muutakin liiketoimintaa, ei ihmisten manipuloinnin ole tarvinnut nousta pääasiaksi.

Mikäli somen lopettaminen on teknisesti helppoa, Googlen harjoittaman vakoilemisen poissulkeminen omasta elämästä on paljon vaikeampaa. No, minulla ei ole onneksi gmail sähköpostitiliä, joten siitä ei tarvitse välittää. Googlen hakukonetta sen sijaan käytän paljon, niin tietokoneelta kuin puhelimestakin. Niinpä piipahdan ostamassa F-securelta Freedome sovelluksen kolmelle eri laitteelle ja asennan sen sekä työ- että kotikoneeseeni ja puhelimeen. Näinollen Googlen ei tulisi enää saada selville, kuka minä olen ja missä.

Eikö niin, että poikkeus vahvistaa aina säännön? Olkoon näin siis tässä somettomuudessanikin. Päätän olla poistamatta puhelimestani WhatsAppia, omisti sen sitten Facebook-hirviö tai ei. Mutta lupaan itselleni kiinnittää entistä tarkempaa huomiota, kuinka sovellusta käytän. En enää lähettele linkkejä enkä postaa palavia mielipiteitä. Käytän sovellusta vain pehmeässä perhe- ja kaveriviestinnässä.

Piste. Siinä se nyt sitten oli.