Somettomia
päiviä: 37
Kaverikohtaamisia
tänään: 0
Päivän palaute:
Ei ole
_____
Noudan tyttären Jorvin sairaalasta päiväoperaation jälkeen. Hän kömpii pienen Fiatini takapenkille sykkyräasentoon. Selkäleikkaus on kieltänyt nuorelta naiselta istumisen viikon ajaksi.
”Mulla on yksi friikkukeikka tälle saikkuviikolle”, tytär sanoo.
”Pystytkö tekemään sen mahallaan sängyllä maaten”, kysyn.
”Vähän vaikeeta”, aikuinen lapsi vastaa.
”Mulla olisi kellarissa sellainen seisomapöytä. Voisin lainata sulle”, sanon.
Tytär kiittää ja takapenkille tulee hiljaista. Ei tarvitse edes katsoa taustapeilistä. Puhelimella se kuitenkin on.
Hetken päästä takaa kuuluu älähdys. ”Mitä nyt?” säikähdän.
”Et ikinä arvaa, mitä facebook mainostaa mulle. Sähköpöytää!”
Tunnen kylmän tuulehduksen sielussani ja ihokarvat nousevat pystyyn. Tällainen vakoilu jo sinällään riittäisi kiehuttamaan minua sisältäpäin. Mutta kiehun entistä helpommin, kun kysymys on terveystiedoista. Kun on viettänyt uransa biolääketieteen parissa, tietää että potilastiedoissa on kyse pyhääkin pyhimmästä yksityisasiasta. Eivätkö ihmiset ymmärrä? Vai eivätkö he halua ymmärtää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti