Somettomia
päiviä: 29
Kaverikohtaamisia
tänään: 3
Päivän palaute:
Oma mies kehuu hopeisia hiuksiani
_____
Istun kansallispuiston luontokeskuksen kahviossa. Olen ostanut keskuksen myymälästä seitsemän postikorttia. Myyjä kysyy, tarvitsenko postimerkit. Vastaan kieltävästi. Olen täyttänyt lompakkoni edellisellä viikolla kuudella erilaisella , hyvin tarkkaan valitulla postimerkkivihkolla. Ne ovat kaikki hyvin kauniita, pieniä tarinoita jo itsessään. Sisälläni elää selvästi filatelisti-isän tytär, vaikka isäni viimeisistä postimerkkeilyistä onkin jo enemmän kuin kolmekymmentä vuotta. Nyt postimerkkeihin törmää enää tuskin koskaan.
Saajien valinta ei ole vaikeaa, vaikka vaihtoehtoja löytyykin useita. Toisaalta tämä ei ole somettoman kauteni ensimmäinen korttipostitus. Eikä se tule olemaan viimeinenkään.
Vaikeampaa prosessissa on ollut ihmisten postiosoitteiden kokoaminen. Enää tämän ennen vanhaan niin tutun tiedon tallennus ei tunnu olevan tärkeää. Joitakin osoitteita on löytynyt joulukorttilistalta, mutta yllättävän paljon on kavereita, joilta omasta arkistosta löytyy vain joko puhelinnumero tai sähköpostiosoite. Joiltakin ei löydy kumpaakaan. Tällöin yhteydenpito on tapahtunut kokonaan someviestipalvelun kautta. Nyt tätä yhteydenpitoa ei enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti